Botanical Garden of Curitiba

Curitibassa asuessani ihan parhaita asioita oli ehdottomasti kauniit puistoalueet, joita löytyi useita kaupungin sisältä. Tässä yks mun lemppareista; Botanical Garden of Curitiba. Pakko myöntää, että kävin täällä vain yhden kerran, mutta oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. Valokuvauskurssin innoittamana päätimme mennä kuvailemaan tätä puistoa toisen vaihtariopiskelijan kanssa. Ne tais olla meidän ekat "treffit" ja siitä lähtien oltiinki aika tiiviisti kavereita koko vaihdon ajan.

Botanical Garden of Curitiba, toiselta nimeltään Jardim Botanico de Curitiba sijaitsee ihan Curitiban kaupungissa, melko lähellä keskustaa. Puistossa on kauniita kukkaistutuksia ja rakennuksen takaa löytyy myös pieni puisten siltojen ympäröimä lampi sekä palmuja ja muita trooppisia kasveja. Puisto oli suuri ja siellä mahtui hyvin kävelemään ihmispaljoudesta huolimatta. Näytti siltä, että tämä puisto oli myös paikallisten suosikki, sillä kaikki ottivat puistossa kuvia ja sinne oli saapunut myös muutama ammattikuvaaja malleineen.

Curitiba on hyvin sateinen kaupunki ja tunnettu jopa siitä, että siellä sataa usein ja siellä on kylmä. Tälläkin kertaa sattui tulemaan pieni sadekuuro, mutta odotimme sitkeästi sateensuojassa sen loppumista. Sateen jälkeen ihastelimme kaunista auringonlaskua, sateenkaarta ja lumoavan väristä taivasta. Kyllä kannatti odottaa!

 Illan hämärtyessä Botanical Gardenin rakennuksen ulkoseinät valaistiin eri väreillä. Tämä oli kyllä kaunis paikka ja siitä jäi kauniita muistoja! Suosittelen vierailemaan jos joskus eksyt Curitiban kaupunkiin.

- Kiia -

Vuosi sitten tähän aikaan

Jotenki hassua, että olin vuosi sitten tähän aikaan vielä Brasiliassa, Curitibassa opiskelemassa. Nyt on mennyt 9 kuukautta siitä kun kotiuduin vaihtojakson jälkeen takaisin Suomeen. Paluu tänne ei ollut mikään mahtavin, sillä olin tuonut mukanani EHEC -bakteerin ja kauhea vatsatauti alkoi heti kun pääsin kotiin. Mutta onneksi se sairastelu alkoi vasta Suomessa, sillä sain kuitenkin hyvää hoitoa ja makasin seuraavat neljä viikkoa kotona sängyssä, sohvalla, lattialla tai missä lie. Kaiken huippuna mulla todettiin vielä asentohuimaus, joka ei meinannut millään mennä ohi; tuntui kuin olisin ollut pienessä hiprakassa kuukauden, kun en meinannut pystyssä pysyä ja maailma pyöri ympärillä.

Mutta AH Brasilia! Siis ihan hirveä ikävä tuota paikkaa. Mä rakastuin. En kehenkään, mutta siihen Brasilialaiseen kulttuuriin, ihmisiin ja huolettomaan elämäntyyliin. Tällaiselle suomessa syntyneelle landetytölle toi oli kyllä melkonen kokemus ja silmiä avartava reissu. Koko vaihtojakso meni mun mielestä hyvin, ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Sain aika vapaasti valita että mitä siellä opiskelin ja otin itseäni kiinnostavia kursseja. Sain uusia ystäviä ja reissailin myös hieman opiskelukaupunkini ulkopuolella.

Ilman alamäkiä ei kuitenkaan selvitty tästäkään reissusta. Oli myös niitä muutamia "yksinäisiä" hetkiä, kämppikset eivät olleet ehkä parhaimmasta päästä, joka puolella näkyi köyhyyttä ja sai olla aina hieman varuillaan kun liikkui ulkona yksin. Sain myös sähköiskun yhdellä reissulla, jonka jälkeen olin muutaman viikon hieman peloissani ja poissa tolaltani. Ehkä siinä iski myös jonkinlainen koti-ikävä sekä epätoivo kun sairaalassakaan kukaan ei osannut puhua englantia. Ihmiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, sekä koulussa että sairaalassa ja sain tarvitsemaani apua. Olin todella ahdistunut muutaman viikon ajan ja jopa ystäväni sanoivat että "eikö sun pitäis tulla pois sieltä, tuu kotiin". Mutta periksi ei anneta! Mä sit pari viikkoa keskityin mun omaan hyvinvointiin ja pian ahdistus oli tiessään ja elämä jatkui entiseen malliin.

Nyt kun tästä kaikesta on selvitty niin mä ajattelin, että voisin esitellä teille muutamia paikkoja missä kävin. Ei kai se vielä ole liian myöhäistä? Mulla ei vaan ollut Brasiliassa tarpeeks aikaa kirjotella tänne.

Opiskelu Brasiliassa

Hei! Ajattelin tällä kertaa kertoa teille hieman opiskelusta täällä Brasiliassa. Oon opiskellu täällä nyt noin kuukauden ja tähän alkaa pikkuhiljaa tottua. Koulu, jossa opiskelen on PUCPR eli Pontifical Catholic University of Paraná. Tää koulu on äänestetty parhaimmaksi yksityiseksi kouluksi Paranan alueella. Koulu tarjoaa yli 60 erilaista tutkintoa viidellä eri kampuksella. Opiskelijoita täällä on yli 30 000. 

Kampus, jossa mä opiskelen on myös tosi iso, ainakin verrattuna mun kouluun Seinäjoella (SeAmk). Mun koulu sijaitsee Curitibassa, Prado Velhon alueella. Tästä on muutaman kilometrin matka keskustaan ja koulumatka taittuu helposti bussilla. Koulun ympäristö ei oo kauheen turvallista, sillä tässä ihan lähellä on yks favela, eli ns. slummialue. Itellä ei oo kyllä tullut vielä mitään uhkaavia tilanteita vastaan, mut täytyy olla tosi tarkka kaikista arvotavaroista (kännykkä, läppäri, rahat, kamera yms.) kun kävelee kaduilla.

Kampuksella on myös iso kirjasto, kirkko, pankki, uimahalli, urheiluhalli ja kuntosali. Varsinaista kouluruokalaa täällä ei ole, mutta koulun sisällä on erilaisia ravintoloita joista voi ostaa ruokaa. Koulun läheisyydessä on erilaisia buffet -paikkoja, joissa me yleensä käydään syömässä. Ja koulua vastapäätä on myös kaksi baaria, joissa opiskelijat käyvät kaljalla koulupäivän jälkeen tai tuntien välissä. 

Sitten siihen opiskeluun! Koulu alkoi orientaatiotilaisuudella, jossa käytiin ihan perusasioita läpi. Seuraavina päivinä tavattiin kurssien opettajia ja valittiin lopulliset kurssit tälle lukukaudelle. Kurssivalikoimasta ei löytyt suoranaisesti mun tutkintoon (kulttuurituottaja) sopivia opintoja, mutta valitsin 6 eri kurssia mm. business ja design -opintoja. Kaikilla kursseilla opetus on englanniksi, mut jos osaa tarpeeks hyvin Portugalin kieltä, niin kurssitarjonta on laajempi. Täällä suurin osa vaihtareista opiskelee liiketaloutta tai arkkitehtuuria, mut sit on näitä muutamia muita jotka opiskelee jotain ihan toista alaa. 

Meillä ei ekalla viikolla koulussa ollut mitään tutustumisleikkejä tai muuta ohjemaa vaihtareille, mutta paikalliset opiskelijat järjestivät ekan viikon aikana erilaisia tapahtumia ja illanistujaisia meille vaihto-opiskelijoille. Itse osallistuin niistä muutamaan ja pääsin tutustumaan vähän paremmin muihin vaihtareihin. Täällä vaihtareista noin 80 % on ranskalaisia ja loput on sitten saksalaisia, italialaisia, meksikolaisia, columbilaisia yms. Ja sit on se yks suomalainen. 

Brazilian Cuisine -kurssi on ehdottomasti yks mun lemppareista!

Ennen kuin tulin tänne kouluun, meillä oli mahdollisuus tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja valita oma tutor. Mulla kävi tosi hyvä tuuri, kun löysin niin mukavan tutorin. Meistä tuli hyviä ystäviä ja hän on auttanut mua tosi paljon kaikessa. En tiiä miten olisin hankkinu esim. mun brasilialaisen henkilönumeron tai ostanut bussikortin. 

Täällä on myös koulun oma "opiskelijajärjestö", joka järjestää mm. retkiä meille vaihtareille. Tehtiin muutama viikko sitten retki Ilha do Mel:iin, joka on saari tässä lähistöllä. Saari oli tosi kaunis ja meillä oli kivaa! Kierreltiin saarta, uitiin meressä, käytiin syömässä ja tehtiin yöllä nuotio rannalle. Oltiin myös viikko sitten Morro do Canal -vuorella, kiivettiin vuoren huipulle ihastelemaan maisemia, jotka olivat ihan sanoinkuvailemattoman kauniit!

Mut opiskelu täällä ei oo pelkästään retkeilyä ja juhlimista. Täytyy oikeesti opiskella ja valmistautua tunneille, jos haluaa suorittaa kurssit hyvin. Itellä varsinki toi englannin kielellä opiskelu tuottaa välillä hankaluuksia ja vaatii enemmän aikaa esim. jos täytyy lukea opettajalta saatua materiaalia tai valmistella presentaatiota. Koulupäivät on aika pitkiä. Esimerkiks, manaantaina mulla alkaa koulu klo 8.00 ja loppuu 17.30. Oppitunnit on pitkiä, yleensä joku 2-3h ja meillä on yks tauko siinä välissä. Opettajat täällä on mukavia ja rentoja, niinku kaikki muutkin Brasilialaiset ihmiset. Omituisinta tällaiselle suomalaiselle on ehkä se, että opettajat puhuvat tosi avoimesti ja "koskettelevat" oppilaita. Yks opettaja toi myös tunnin alussa mulle ja toiselle opiskelijalle suklaata. Ja kun meillä on tuntien välissä tauko, mennään joskus opettajan kanssa yhdessä kahville. Täällä opettajat ovat myös tosi avuliaita. Jos tarviit apua jossakin, vaikka ihan arkielämän asioissa, niin ei tarvi yhtään miettiä että uskaltaako kysyä opettajalta apua vai ei.  

Mutta tällain tiivistettynä, minkälaista opiskelu on Brasiliassa? Sanoisin, että näin 4 viikon kokemuksen jälkeen, opiskelu ei oo yhtä vaativaa ku Suomessa ja toiseks, suomessa koulutuksen taso on paljon korkeemmalla, joten sitä on vaikee päihittää. Mutta en valita, tää opiskelutyyli sopii mulle hyvin!

Jos tuli mieleen jotain kysymyksiä liittyen opiskeluun täällä, niin kysy ihmeessä! 

Olá!

Nyt on tullut aika herättää blogi taas uudelleen henkiin! Miksi sitten näin? No sen takia, että haluan ikuistaa mun vaihto-opiskelun Brasiliassa ja jakaa mun arkea tämän blogin kautta mun ystäville ja läheisille. Tästä saattaa myös olla jossain vaiheessa hyötyä niille, jotka ovat harkinneet vaihtoon lähtemistä, tai joita kiinnostaa tietää millaista elämä on Brasiliassa tällee suomalaisen näkökulmasta. Kirjoittelen tänne siis lähinnä kuulumisia ja lisäilen mahdollisimman paljon kuvia. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia tulee mieleen!

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu ja miksi menen juuri Brasiliaan?

No, ensinnäkin, mä oon jo kauan miettinyt että haluan jossain vaiheessa opintoja lähteä pois suomesta ja kokeilla miltä tuntuis opiskella ja asua jossain ihan muualla.  Mä sitten tosissani suuntasin kouluni kv-toimistoon keväällä 2017, jolloin ilmoitin kiinnostukseni tästä vaihto-opiskelusta. Silloin ei vielä saatu asiaa eteenpäin ja melkein jo luovuin koko ajatuksesta. Kesän jälkeen palasin sitten kouluun ja yllättäen kv-vastaava laittoi mulle viestiä et olisinko vielä kiinnostunut lähtemään vaihtoon. No siis tottakai! 

Siitä sitten alkoi vaihto-opiskelujen suunnittelu ja mielessä pyöri monia eri kohteita. Aluksi olin ihan varma että lähden espanjaan, mutta haaveet tästä vaihtoehdoista kaatuivat siihen, että mun kielitaito ei ollut riittävä. Sitten mulle ehdotettiin muita euroopan maita, kuten; Latvia, Liettua, Saksa, Itävalta, joissa pärjäisi englannin keilellä.... mutta ei ne oikeen saanut mussa aikaan minkäänlaista kiinnostusta. Sitten mainittiin Brasilia ja saman tien mun päässä alkoi soida samba ja tunsin suurta innostusta tätä paikkaa kohtaan. Iloiset ihmiset, lämpimät ilmat, kiehtova ja erilainen kulttuuri, samba ja bossa nova, hyvä ruoka.. Please, take me there!

Kaiken miettimisen jälkeen, lampsin takaisin kv-toimistolle ja laitettiin vaihtohakemuset menemään PUCPR:ään (The Pontifical Catholic University of Paraná), joka on yksityinen koulu, Curitibassa. Sitten vaan odoteltiin viestiä, että hyväksytäänkö mua sinne vai ei. Meni varmaan 3-4 viikkoa, kunnes sähköpostiin tuli viesti koululta. JEEEEEEE, mä pääsin sinne! Iha huikeeta. Olo hakemusken jälkeen oli jännittynyt, sekava ja ihan hiton innostunut!

Mut niinku varmaa suurin osa tietää, niin ei se Brasilia oo pelkkää jeejeetä ja mahtavaa, vaan siellä on tosi paljon rikollisuutta. Tätä asiaa piti myös punnita tän hakuprosessin aikana. Täytyy vaan pitää järki päässä ja välttää yksin liikkumista, niin on parempi mahdollisuus palata kotiin hengissä. :D

Tällä hetkellä mun lähtöön on enään viikko. Lennän aluksi Rio De Janeiroon ja mun veli Jone on lähdössä saattomatkalle mukaan. Lomaillaan sellanen kymmenen päivää Riossa, muun muassa Sambakarnevaalitunnelmissa, jonka jälkeen lennän mun kotikaupunkiin Curitibaan. Opiskelut alkaaki sitte 20. helmikuuta. IIKS!

Tässä on ollut myös paljon kaikenlaista järjestelyä ton vaihdon suhteen. Viisumin hakua, papereiden pyöritystä, kämpän etsintää, kielen opettelua yms..  Näistä valmisteluista ja tulevasta opiskelupaikastani tulen kertomaan vielä myöhemmin! Siihen asti, Adeus! :-)