Hukassa

Hei. Tähän väliin vähän henkilökohtaisempaa tekstiä. Tällä hetkellä mulla on sellanen tunne että oon hukassa, eksyksissä, jumissa.. enkä pääse liikkumaan. Siis henkisesti. Olo on kyllä ihan onnellinen, toisinaan. Mun elämässä on paljon hienoja asioita. Tuntuu vaan nyt siltä että nyt pitäis tapahtua jotain. Ehkä kaipaan muutosta ja vaihtelua. Oon ollut nyt työttömänä mun valmistumisen jälkeen eli kesäkuusta 2014 lähtien. En onneks ihan kokonaan työtön, sillä oon saanut tehdä vähintään yhden työvuoron viikossa mun työpaikalla. Tässä kun on yhdeksän kuukautta hakenut töitä niin alkaa tulla sellainen pieni epäonnistumisen tunne kun ei ovet aukene.

Miksen saavuta mitään? Miksei mua hyväksytä minnekkään? Miksei mulla ole kavereita täällä? Miksei mun parisuhde toimi? Miksi en osaa päättää asioista? Mitä mä oikeasti edes haluan?

Sellaisia turhautumisen tunteita tulee välillä. Toisinaan taas elämä on ihanaa. Mulla on taloudellisesti parempi tilanne nyt kuin silloin kun opiskelin. Mä oon perusterve. Mulla on ihana perhe ja ystävät. Mä saan silloin tällöin laulaa ja esiintyä ihmisille, tehdä sitä mistä oon ihan pienestä pitäen haaveillut. Mulla on vihdoin varaa käydä kuntosalilla ja ostella uusia vaatteita yms. Jotenkin vaan silti on sellainen tunne että multa puuttuu jotain.

Oon aina ollut todella huono tekemään päätöksiä. Jopa niitä pieniäkin. Suurin ja vaikein päätös vähään aikaan oli se, kun piti päättää että muutanko tampereelle poikaystäväni kanssa vai menenkö seinäjoelle opiskelemaan ilman poikaystävääni. Päädyin sitten tuohon ensimmäiseen. Täällä ollaan. Opiskelupaikkahan mulla on vielä tallella joten sen voisin aloittaa ensi syksynä. Mutta niin säälittävältä kuin se kuulostaa, en ole siitäkään varma. Voiko oikeesti mistään olla koskaan varma?

Mä en siis oikeesti tiedä mitä mun pitäis nyt tehdä. Välillä toivon että joku vaan vois päättää mun puolesta. Ehkä tää on tää aikuistumisen aikaa kun pitää oikeasti itse tietää mitä haluaa. Mutta miten se voi olla näin haastavaa? Kysynpä vaan.