Vuosi sitten tähän aikaan

Jotenki hassua, että olin vuosi sitten tähän aikaan vielä Brasiliassa, Curitibassa opiskelemassa. Nyt on mennyt 9 kuukautta siitä kun kotiuduin vaihtojakson jälkeen takaisin Suomeen. Paluu tänne ei ollut mikään mahtavin, sillä olin tuonut mukanani EHEC -bakteerin ja kauhea vatsatauti alkoi heti kun pääsin kotiin. Mutta onneksi se sairastelu alkoi vasta Suomessa, sillä sain kuitenkin hyvää hoitoa ja makasin seuraavat neljä viikkoa kotona sängyssä, sohvalla, lattialla tai missä lie. Kaiken huippuna mulla todettiin vielä asentohuimaus, joka ei meinannut millään mennä ohi; tuntui kuin olisin ollut pienessä hiprakassa kuukauden, kun en meinannut pystyssä pysyä ja maailma pyöri ympärillä.

Mutta AH Brasilia! Siis ihan hirveä ikävä tuota paikkaa. Mä rakastuin. En kehenkään, mutta siihen Brasilialaiseen kulttuuriin, ihmisiin ja huolettomaan elämäntyyliin. Tällaiselle suomessa syntyneelle landetytölle toi oli kyllä melkonen kokemus ja silmiä avartava reissu. Koko vaihtojakso meni mun mielestä hyvin, ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Sain aika vapaasti valita että mitä siellä opiskelin ja otin itseäni kiinnostavia kursseja. Sain uusia ystäviä ja reissailin myös hieman opiskelukaupunkini ulkopuolella.

Ilman alamäkiä ei kuitenkaan selvitty tästäkään reissusta. Oli myös niitä muutamia "yksinäisiä" hetkiä, kämppikset eivät olleet ehkä parhaimmasta päästä, joka puolella näkyi köyhyyttä ja sai olla aina hieman varuillaan kun liikkui ulkona yksin. Sain myös sähköiskun yhdellä reissulla, jonka jälkeen olin muutaman viikon hieman peloissani ja poissa tolaltani. Ehkä siinä iski myös jonkinlainen koti-ikävä sekä epätoivo kun sairaalassakaan kukaan ei osannut puhua englantia. Ihmiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, sekä koulussa että sairaalassa ja sain tarvitsemaani apua. Olin todella ahdistunut muutaman viikon ajan ja jopa ystäväni sanoivat että "eikö sun pitäis tulla pois sieltä, tuu kotiin". Mutta periksi ei anneta! Mä sit pari viikkoa keskityin mun omaan hyvinvointiin ja pian ahdistus oli tiessään ja elämä jatkui entiseen malliin.

Nyt kun tästä kaikesta on selvitty niin mä ajattelin, että voisin esitellä teille muutamia paikkoja missä kävin. Ei kai se vielä ole liian myöhäistä? Mulla ei vaan ollut Brasiliassa tarpeeks aikaa kirjotella tänne.

Opiskelu Brasiliassa

Hei! Ajattelin tällä kertaa kertoa teille hieman opiskelusta täällä Brasiliassa. Oon opiskellu täällä nyt noin kuukauden ja tähän alkaa pikkuhiljaa tottua. Koulu, jossa opiskelen on PUCPR eli Pontifical Catholic University of Paraná. Tää koulu on äänestetty parhaimmaksi yksityiseksi kouluksi Paranan alueella. Koulu tarjoaa yli 60 erilaista tutkintoa viidellä eri kampuksella. Opiskelijoita täällä on yli 30 000. 

Kampus, jossa mä opiskelen on myös tosi iso, ainakin verrattuna mun kouluun Seinäjoella (SeAmk). Mun koulu sijaitsee Curitibassa, Prado Velhon alueella. Tästä on muutaman kilometrin matka keskustaan ja koulumatka taittuu helposti bussilla. Koulun ympäristö ei oo kauheen turvallista, sillä tässä ihan lähellä on yks favela, eli ns. slummialue. Itellä ei oo kyllä tullut vielä mitään uhkaavia tilanteita vastaan, mut täytyy olla tosi tarkka kaikista arvotavaroista (kännykkä, läppäri, rahat, kamera yms.) kun kävelee kaduilla.

Kampuksella on myös iso kirjasto, kirkko, pankki, uimahalli, urheiluhalli ja kuntosali. Varsinaista kouluruokalaa täällä ei ole, mutta koulun sisällä on erilaisia ravintoloita joista voi ostaa ruokaa. Koulun läheisyydessä on erilaisia buffet -paikkoja, joissa me yleensä käydään syömässä. Ja koulua vastapäätä on myös kaksi baaria, joissa opiskelijat käyvät kaljalla koulupäivän jälkeen tai tuntien välissä. 

Sitten siihen opiskeluun! Koulu alkoi orientaatiotilaisuudella, jossa käytiin ihan perusasioita läpi. Seuraavina päivinä tavattiin kurssien opettajia ja valittiin lopulliset kurssit tälle lukukaudelle. Kurssivalikoimasta ei löytyt suoranaisesti mun tutkintoon (kulttuurituottaja) sopivia opintoja, mutta valitsin 6 eri kurssia mm. business ja design -opintoja. Kaikilla kursseilla opetus on englanniksi, mut jos osaa tarpeeks hyvin Portugalin kieltä, niin kurssitarjonta on laajempi. Täällä suurin osa vaihtareista opiskelee liiketaloutta tai arkkitehtuuria, mut sit on näitä muutamia muita jotka opiskelee jotain ihan toista alaa. 

Meillä ei ekalla viikolla koulussa ollut mitään tutustumisleikkejä tai muuta ohjemaa vaihtareille, mutta paikalliset opiskelijat järjestivät ekan viikon aikana erilaisia tapahtumia ja illanistujaisia meille vaihto-opiskelijoille. Itse osallistuin niistä muutamaan ja pääsin tutustumaan vähän paremmin muihin vaihtareihin. Täällä vaihtareista noin 80 % on ranskalaisia ja loput on sitten saksalaisia, italialaisia, meksikolaisia, columbilaisia yms. Ja sit on se yks suomalainen. 

Brazilian Cuisine -kurssi on ehdottomasti yks mun lemppareista!

Ennen kuin tulin tänne kouluun, meillä oli mahdollisuus tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja valita oma tutor. Mulla kävi tosi hyvä tuuri, kun löysin niin mukavan tutorin. Meistä tuli hyviä ystäviä ja hän on auttanut mua tosi paljon kaikessa. En tiiä miten olisin hankkinu esim. mun brasilialaisen henkilönumeron tai ostanut bussikortin. 

Täällä on myös koulun oma "opiskelijajärjestö", joka järjestää mm. retkiä meille vaihtareille. Tehtiin muutama viikko sitten retki Ilha do Mel:iin, joka on saari tässä lähistöllä. Saari oli tosi kaunis ja meillä oli kivaa! Kierreltiin saarta, uitiin meressä, käytiin syömässä ja tehtiin yöllä nuotio rannalle. Oltiin myös viikko sitten Morro do Canal -vuorella, kiivettiin vuoren huipulle ihastelemaan maisemia, jotka olivat ihan sanoinkuvailemattoman kauniit!

Mut opiskelu täällä ei oo pelkästään retkeilyä ja juhlimista. Täytyy oikeesti opiskella ja valmistautua tunneille, jos haluaa suorittaa kurssit hyvin. Itellä varsinki toi englannin kielellä opiskelu tuottaa välillä hankaluuksia ja vaatii enemmän aikaa esim. jos täytyy lukea opettajalta saatua materiaalia tai valmistella presentaatiota. Koulupäivät on aika pitkiä. Esimerkiks, manaantaina mulla alkaa koulu klo 8.00 ja loppuu 17.30. Oppitunnit on pitkiä, yleensä joku 2-3h ja meillä on yks tauko siinä välissä. Opettajat täällä on mukavia ja rentoja, niinku kaikki muutkin Brasilialaiset ihmiset. Omituisinta tällaiselle suomalaiselle on ehkä se, että opettajat puhuvat tosi avoimesti ja "koskettelevat" oppilaita. Yks opettaja toi myös tunnin alussa mulle ja toiselle opiskelijalle suklaata. Ja kun meillä on tuntien välissä tauko, mennään joskus opettajan kanssa yhdessä kahville. Täällä opettajat ovat myös tosi avuliaita. Jos tarviit apua jossakin, vaikka ihan arkielämän asioissa, niin ei tarvi yhtään miettiä että uskaltaako kysyä opettajalta apua vai ei.  

Mutta tällain tiivistettynä, minkälaista opiskelu on Brasiliassa? Sanoisin, että näin 4 viikon kokemuksen jälkeen, opiskelu ei oo yhtä vaativaa ku Suomessa ja toiseks, suomessa koulutuksen taso on paljon korkeemmalla, joten sitä on vaikee päihittää. Mutta en valita, tää opiskelutyyli sopii mulle hyvin!

Jos tuli mieleen jotain kysymyksiä liittyen opiskeluun täällä, niin kysy ihmeessä!