Niitänäitä

On taas viikko mennyt nopsaa. Maanantai alkoi työn merkeissä, tiistaina olin hiusmallina ja keskiviikkona kerkesin käymään salilla ja hoitamassa asioita. Torstai aamuna lähdinkin sitte jo kohti Kokkolaa, sillä oltiin Jonen kans illalla soittamassa Halosen kanta-asiakasillassa. Oli kyllä kiva keikkapaikka! Vähän vaihtelua noihin pubikeikkoihin.

Perjantai alko lenkkeilemällä tuulisessa ja aurinkoisessa säässä. Myöhemmin päivällä tein kirpputorikierroksen ja käytiin ostamassa jonen kans iskälle synttärilahja. Illalla katoin vielä Voice of finlandia äitin kans. Ja kyllä oikeelle henkilölle meni voitto tässä kisassa!

Dieettiruokaa oon vielä koittanut syödä, mutta ihan en ole ohjeita noudattanut. Pitää nyt vaan toivoa ettei kaikki tiputetut kilot tuu takasin! Vaikee kyllä pysyä ruodussa kun on nyt matkustellut tätä Kokkola - Tampere väliä. Alkoholia oon onneks pystynyt välttää, mut toi herkuttelu on sit toinen juttu! Tänään tuli mm tehtyä lättyjä ja eilen söin pari suklaata..

Niin ja siitä hiusmalleilusta. Tässä on ennen ja jälkeen kuvat. Tykkään kyl tosta nykysestä väristä. Siinä on mukana häivähdys pinkkiä, lilaa ja harmaata. Tota hiusmallia vaan vähän oudoksun kun se leikattiin niin lyhyeksi tuosta edestä. Mut kai tähän tottuu... ja kyllähän tää tukka kasvaa! Voitin muuten 2 purkkia hiusväriä yhdestä blogiarvonnasta.. voipi olla siis että tukka vaihtaa taas väriä parin kuukauden päästä :D

Huomenna ollaan sit menossa Lestijärvelle mökille ja illalla soitetaan paikallisessa pubissa. Sitten ois pari päivää aikaa olla vielä äitin luona ja nähä kamuja. Tiistai-iltana pitäs olla jo tampereella ja sit meneeki loppuviikko töiden parissa. Mutta kirjottelen taas kun ehdin.. See you! ;)

- K ii a -

Enemmän duuoo ku sooloo

Mainitsin hieman edellisessä postauksessa tästä meidän musiikkiprojektista. Eli meillä on mun veljen kanssa oma duo jolla tehdään keikkaa silloin tällöin. Oma roolini tässä kokoonpanossa on toimia laulajana, poikkihuilun ja eri rytmisoitinten soittajana. Jone soittaa kitaraa ja laulaa myös jonkin verran. Alotettiin baareissa soittaminen noin vuosi sitten kun hommatiin ihan ensimmäinen keikka tänne kotipaikkakunnalle Kokkolaan. Siitäpä lähtien ollaan sitten uskaltauduttu tarjoamaan meidän duoa muihinkin pubeihin ja baareihin. Hirveän kauas ei olla vielä Keski-Pohjanmaalta päästy, mutta sitten kun ollaan nämä hoodit vallotettu niin ehkä uskalletaan yrittää vähän laajemmaltakin alueelta saada keikkaa. Osallistuttiin myös viime keväänä bändikisaan kokkolassa ja Suomen paras duo -kilpailuun kalajoella. Kummastakaan ei voittoa tullut, mutta sitäkin enemmän potkua ja yritystä tähän hommaan. Ja kaikki kokemus on aina hyvästä!

Suunnitelmissa on varmaankin nyt jatkaa rohkeasti keikkailua sen verran mitä pystytään ja keretään töiltä ja opiskeluilta. Jone muutti just Jyväskylään ja mä oon muuttamassa Tampereelle, joten saattaa hieman tuoda haastetta tähän hommaan. Mutta katsotaan miten tää tästä etenee!

Meidät voi löytää Facebookista ja Instagramista nimellä duokiiajone.

-Kiia-

metsän laidalla puut huojui tuulessa, pian meidätkin viedään pois täältä

Käytiin sunnuntaina iltapäiväkävelyllä ja kuvailtiin siinä samalla. Tästä on tullu jo melkeen tapa että mennään sunnuntaisin ulkoilemaan ja ottamaan kuvia, koska jostain kumman syystä myös sunnuntaisin sattuu olemaan hyvä ilma! Ja sehän ei haittaa yhtään. Mulla on kuvissa päällä uus Vanssin takki, jonka voitin päästä varpaisiin blogista, kiitos siitä! :)

Opasta mua aurinko silloin kun mä en nää

Asiat on hankalia, oisko ehkä sittenkin pitänyt joskus tehdä toisin. Suuria odotuksia ja unelmia, mutta tuntuu että ne ei tapahdu täällä. Tuntuu välillä että oon väärässä paikassa, tai voisko jossain muualla asiat olla ihan toisin.. Mutta toisaalta jos rupeaa enemmän miettimään niin mulla ei olis niitä tiettyjä asioita jos en olis nyt tässä. Silti tuntuu että jotain puuttuu?

Mä oon asunut koko lapsuuteni Kokkolassa. Ensimmäisen kerran kun muutin sieltä pois, menin orivedelle vuodeksi opiskelemaan. Vuosi orivedellä oli kyllä huippu, muistelen sitä suurella lämmöllä! Sain sieltä ihania ystäviä jotka ovat mulle tänäkin päivänä yksiä rakkaimpia! Kun opiskelu orivedellä loppui, muutin kesäksi takaisin Kokkolaan. Olin keväällä hakenut opiskelemaan konservatorioille ympäri suomea, siinä toivossa että pääsisin opiskelemaan sitä mitä haluan kaikista eniten juuri tällä hetkellä opiskella, laulamista! Odottelin sitten suurella jännityksellä, jospa olisin johonkin kouluun päässyt. Ajattelin jo heti etten pääse mihinkään, olen ihan surkea. Lopulta sain kuulla että minut on hyväksytty opiskelemaan Jyväskylään! Siis niin mahtavaa! Siinä vaiheessa onnen kyyneleet  vierivät poskia pitkin. Mä pääsen opiskelemaan sitä mistä oon aina haaveillut, ja vieläpä tasokkaaseen kouluun!

Sitten tuli elokuu ja mä muutin Jyväskylään, kaupunkiin jostan en juuri ketään tuntenut. Pari puolituttua täällä mulla oli. Aloitin koulun ja olin todella innostunut, sain heti kavereita ja mulla oli ihan mahtava fiilis! Nyt kun aika on kulunut ja oon asunut täällä jo vuoden, mulla on jotenki aika erilaiset fiilikset. En tiedä mistä se johtuu, mutta mä oon miettinytkin jo lopettavani koulun tai hakevani siirtoa johonkin muualle. Mutta eihän siinä ois mitään järkeä! Mulla on enää vuosi tätä koulua jäljellä. Tai siis mä voisin valmistua nyt keväällä jos haluan, tai sitten vasta syksyllä. Jotenkin vaan on sellanen olo etten viihdy ehkä täällä niin hyvin kuin kuvittelin. Nyt varsinkin kun viime viikon vietin syyslomaa tampereella ja kokkolassa, niin tuli vaan enemmän sellanen olo etten halua tänne takas.

Ystävät ovat varmaan myös se asia, mikä vaikuttaa tähän mun olotilaan. Mulla on Kokkolassa ne kaikki mun tärkeimmät ystävät. On mulla täällä Jyväskylässäkin joitakin kavereita, mutta eipä niitten kanssa tule niin paljon vietettyä aikaa. Viihtyvyyteen vaikuttaa myös suuresti tää kämppä missä asun nyt. Halusin muuttaa täältä pois jo keväällä, mutta vanhemmat sai mut ylipuhuttua jäämään tähän ja kyllä mä sitten ihan omastakin tahdosta jäin tähän ku aloin miettimään asioita syvemmin. Puhuttiin myös siitä viimeksi tänään mun veljen kanssa, että kun täällä Jyväskylässä meillä ei ole mitään ns. tukiverkostoa. En mä voi mennä äitille tai iskälle ku mun pyörä on hajonnut, ja pyytää apua niiltä? Enkä voi mennä mummulle kahville koulupäivän jälkeen. En voi soittaa ystäville että, "hei keitäppä kahvit, mä oon just siellä!".

Mietin myös sitä että oonko mä liian ujo ihminen. Tottakai sais varmaan ihan tositosi hyviä kavereita täältäkin jos ois itse oma-alotteisempi ja sosiaalisempi? Mut mä oon sellanen ku oon, enkä oo kokoajan puhumassa kaikkien päälle tai kaveraamassa jokaisen ihmisen kanssa. Mulla on käynyt myös sekin mielessä, että oisko mulla enemmän mahollisuuksia jossain muualla. Tuntuu ettei mun elämässä tapahdu tällä hetkellä niin paljon asioita ku oon Jyväskylässä. Musta tuntuu että koulukin vois olla kivempaa esim. Kokkolassa (ainakin sen perusteella mitä oon kuullut) ja töitäkin vois saada helpommin. Nyt mä opiskelen täällä noin 5h viikossa, ja töitä pääsee tekemään vaan sillon kun niitä on tarjolla. Vietän myös aika paljon aikaa yksin kotona. (mutta viihdyn yksinkin, se ei ole ongelma!) Joskus vaan kaipaan ihan hurjasti mun ystäviä! Edes pientä hetkeä viikossa niiden kanssa.

Mutta täytyy olla kiitollinen siitä mitä mulla nyt on. Jos mä en asuis Jyväskylässä, niin tuskin minä ja Mikkokaan oltais alettu seurustelemaan. Ja oonhan mä ton koulun ansiosta kehittynyt paljonkin. Oon myös tutustunut uusiin ihmisiin. Ja oon varmasti kasvanut henkisestikkin tämän viime vuoden aikana. Oon myös ehkä muuttunut, ainakin jotkut on sanonu niin. Musta on tullu rauhallisempi. Mutta niinhän siinä yleensä käykin kun aletaan seurustelemaan. Enkä mä mitään niin radikaalia muutosta itse huomaa.

Välillä vaan tuntuu että oon paikoillani. Haluaisin kovasti liikkua eteenpäin tai tehdä enemmän asioita, mut tuntuu että joku jarruttaa mua. Mulla on sellanen aavistus että mulla vois olla enemmän mahdollisuuksia jossain muualla ja parempi elämänlaatu! Sitä odotellessa...! ps. tää teksti oli varmaan tosi sekava, mutta suurin tarkotus olikin ehkä vain purkaa ajatuksia. Kirjoitin niitä lähinnä siinä järjestyksessä miten ne mieleen tulivat. Harvoin julkaisen tänne mitään näin "syvällisiä" ajatuksiani mutta tälläkertaa mulla tuli ihan hyvä olo siitä ainakin että sain kirjoitettua ja purattua ajatuksiani johonkin.

 Tää biisi sopii hyvin näihin mun ajatuksiin:

ps. tää teksti oli varmaan tosi sekava, mutta suurin tarkotus olikin ehkä vain purkaa ajatuksia. Kirjoitin niitä lähinnä siinä järjestyksessä miten ne mieleen tulivat. Harvoin julkaisen tänne mitään näin "syvällisiä" ajatuksiani mutta tälläkertaa mulla tuli ihan hyvä olo siitä ainakin että sain kirjoitettua ja purattua ajatuksiani johonkin.

-Kiia-